Exit: Cecilia

Lähes kaksikymmentä vuotta toimineena yhtenä Suomi-gospelin suosituimpana bändinä ei Exit juurikaan esittelyjä kaipaa. Uusi markkinoille saatettu julkaisu kantaa nimeä Cecilia, Rooman vainoissa uskonsa tähden kuoleman kokeneen nuoren tytön mukaan. Exit on ilmeisimmin suuntautumassa enemmän akustisen konsertoinnin suuntaan, mikä vaikuttaa myös vahvasti uuden levyn linjaan. Vuoden 2005 kokoonpanossa on mukana jo seitsemän soitto- sekä lauluniekkaa.

Ensimmäisen kuuntelun perusteella levy kuulostaa aika laimealta. Tulee vähän sama fiilis kuin Bon Jovin akustista levyä kuunnellessa. Tuntuu, että biisit ovat varsin sykkivien rokkipläjäysten akustisia versioita. Uudet kuuntelukerrat saavat varsin paljon muutosta aikaan. Levy alkaa käytössä tunnelmoida aivan uudella tavalla ja totta kai on myös hyvä merkki, että sekä levy että biisit todella kestävät kuuntelua.

Markku Perttilän mukaantulo tuo voimavaroja kitaroinnin ja sävellyspuolen lisäksi laulupuolelle kahden biisisn tulkinnan verran. Lauluvoimaa alkaa jo löytyä neljän solistin suusta. Sama voimavara toimii myös pakansekoittajana. Välillä tuntuu sekavalta kuulla neljää eri laulajaa samalla levyllä solistin saappaissa. Samantapaista sekavuutta on ripaus myös musiikkipuolella kappaleiden suhteen. Monesti asiat ovat varsin monipiippuisia. Erilaisuus musiikin ja solistien suhteen voi toimia myös vahvuutena ja saada aikaan jonkinlaisen "koko perheen elokuvan" tyyppisen tilanteen. Valinta jää kuulijalle.

Biisit tosiaan alkavat elää kuuntelussa ja levyllää on hienoja hetkiä! Musiikillista osaamista riittää ja homma toimii kuin jykevällä Bebanthenillä rasvattu veturi. Levy loppuu äärimmäisen koskettavaan teokseen Riisuttu. Levyn Jarin kappale sekä tulkinta saa kylmät väreet pintaan. Tästä on loistava jatkaa kohti kaksikymppisiä. Täytynee hankkia myöhäisillan kuunteluhetkiä varten levyarkistoa lisäämään kaikkiaan kolmas gospel-cd.

Sami S. Asp